Maailma kriisiytyy. Tarvitsemme kitkattomasti toimivan maan, jossa elintarviketuotanto on kunnossa ja jossa joka kotiin riittää lämpöä ja jokaiseen tehtaaseen energiaa. Talouspolitiikkaa tulee toteuttaa suomalaisen etu edellä eivätkä päättäjät saa etääntyä arjesta. Viimeistään nyt, kun sähkönhinnan nousu vaikeuttaa hyvin monen suomalaisen elämää, on valtiovallan ryhdyttävä vastuullisiin toimiin, jotta kriisistä selvitään. Olemme muutenkin liiaksi tiellä, jossa yhteiskunnassamme on kaksi kerrosta. Työnteon tulisi olla suomalaiselle kannattavampaa ja verotus sen mukaista. Julkinen sektorimme on iso ja kankea, järkiperäistämistä kaipaava. Ilmastotavoitteita on kohtuullistettava vaikeassa velkatilanteessa. EU-tulonsiirroilla ei saa enempää kurjistaa kansalaisia.

Turvallinen Suomi

Nyt jos koskaan on huolehdittava ulkoisesta ja sisäisestä turvallisuudesta. Rajojen ja infrastruktuurin suojelemisen täytyy olla keskiössä ja niihin on panostettava taloudellisestikin; jostakin muusta voimme nipistää, vaikkapa kehitysavusta. Emme tiedä useinkaan, minne rahamme edellämainitun kautta päätyvät, mutta tiedämme, miten meille käy, jos turvallisuusseikat eivät ole kunnossa. Haittamaahanmuuton kielteisiin seurauksiin ei ole enää varaa. Tiedämme nyt, että raiskauksilla, ryöstöillä ja katujengirikollisuudella on yhteys siihen, että kaikki maahamme saapuvat eivät kotoudu, eivätkä haluaakaan eikä syy ole meissä. Vetovoimatekijät turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöksille on poistettava viimeinkin. Velvoittava kotouttamispolitiikka, jossa maahanmuuttaja ehdottomasti noudattaa lakejamme, opiskelee kielemme ja tarvittaessa ammatin, kunnioittaa tapakulttuuriamme ja työllistyy, on ainoa toimiva tapa oikaista nyt syntyneet ongelmat. Tanskan ja Ruotsin suunnanmuutoksesta voimme ottaa mallia.

Tulevien sukupolvien Suomi

Lapsilla tulee olla turvallinen, toimimattomalta inkluusiolta suojattu oppimisympäristö. Edelleen on tarvetta erityiskouluille- ja luokille, joissa tukea tarvitsevat oppilaat edistyvät ja saavat onnistumisen kokemuksia.  Oppimistulokset peruskoulussa on saatava kansainvälisessä vertailussa nousuun. Syytä on pohtia myös varhaiskasvatuksen haasteita; suuria ryhmäkokoja, lasten levottomuutta ja henkilökunnan uupumista. Nuorten mielenterveysongelmat ovat yksi traagisimmista sosiaali- ja terveydenhuoltosektorin haasteista, joka on ratkaistava. Avainasemassa ovat vanhempien kasvatusvastuun selventäminen, ennaltaehkäisy, moniammatillinen yhteistyö ja kriisiytyneessä tilanteessa nopea puuttuminen sekä riittävät osastopaikat. Yhteiskunnallamme ei ole tulevaisuutta ilman nuoria, terveitä ja jaksavia kansalaisia. Lapsillemme kuuluu myös kasvurauha; heidän ei pidä joutua pohtimaan seksuaalisuuttaan tai sukupuoli-identiteettiään liian varhain. Myöskään heidän ei pidä pelätä maailmanloppua tai masentua ilmastonmuutosuhan alla. Lapsi ei ole politiikan ja ideologioiden pelinappula. Tiukan huumepolitiikan tarkoitus on suojella nuoriamme. Jokainen surullinen narkomaani, kaduilla elävä ihmisraunio oli alussa viihdekäyttäjä, joka pystyi lopettamaan käytön milloin tahansa.

Työtä riittää vielä monissa muissakin seikoissa

Vanhustenhoidon puutteiden korjaaminen on kesken. Uudet hyvinvointialueet ovat jo nyt rahavaikeuksissa ja esim. hoivayksiköiden keskittäminen on mahdollista. Uusi vammaispalvelulaki tuo mukanaan muutoksia ja eri vammaisryhmät tarvitsevat kansanedustajiksi ihmisiä, joille tämäkään maailma ei ole vieras. Omaishoitajien panosta on arvostettava paremmin, sillä he ovat tärkeä voimavara henkilökuntapulasta kärsiviällä sote-alalla. Myös yrittäjien asemassa on edelleen paljon parannettavaa; Suomi ei ole tunnettu yrittäjämyönteisyydestään.

Kaiken kaikkiaan se ihan tavallinen, keskituloinen suomalaisperhe on ajautumassa kohoavien elinkustannusten suohon ja näköalattomuuteen.  Jokainen suomalainen on korvaamaton palapelin osa suuressa kuvassa nimeltä Suomi. Kukaan ei saa pudota kelkasta.